ILPO Sanoin suloisin lumota koettaa, virsin viehkehin viehättelee. Reidanpoika veisua kanteleella säestää. Sai jo herkkäverisimmät säveliinsä yhtymään. On Panun tietäjän omassa tuvassa ristinvirsi veisattu. Haltija oman kattosi alla elämöi, sinä täällä takapihoilla piilet. Siinä ollaan! On minulle kuin unen näköä tämä! En uskonut, jos joku eilen sanoi. Ei olisi pitänyt päästääksesi puhumaan.—Vai onko sinulla siinä mikä taika?
PANU Jos estin tulemasta, alkoi Jorma miehineen hokea: ei uskaltanut Panu, pelkäsi tietojaan; nyt sanovat: ei pelännyt Panu tietojaan, on itsellään paremmat.
ILPO On paremmat, onpa tietenkin. Vaan pois olisi ovelta käännytettävä ollut! Mahdoit antaa minun—
PANU
En arvannut kenenkään häntä kuulemaan käyvän.
ILPO
Ja tupa väkeä tulvillaan!
PANU
Kysyin arpaa: horisi haltija, ei mitänä neuvoa osannut.—Eikä saanut
Ilpotarkaan sanojaan.
ILPO
Ei siihen sanoja tarvis.
PANU
On hänellä se Reidan poikakin turvanaan. Olla minulla nyt isänsä taiat!
ILPO Et siihen taikoja tarvitse. Olet kuin lumoissa, Panu. Ei liene saanut sinuakin silmätyksi.
PANU
Silmätyksi?