ILPOTAR
Saat minulta sijaan … ottakaa meiltä!
JORMA
Sinulta?
(OLAI, JORMA ja REITA menevät.)
PANU (tulee sivuovesta avopäin, aivan masentuneena, vaatteet epäjärjestyksessä ja lumisina) Ääni oli isänsä ääni. Noin se loveen langetessaan huusi, noin kuollessaan käsiään huitoi. Sen hallussa se nyt on Reidan haltija, ja Kiesuksen papin. Sen turvissa ne tänne tuli, se ne tulesta pelasti. Toivoin hänen henkensä kerran Joukoon menevän, loven lahjan antavan, tuosta tietäjän tekevän…
ILPOTAR (ylenkatseellisesti)
Joukosta!
PANU (katkerasti) Käsistäni vei, edestäni otti, henki häneen meni, minulle kuori kouraani jäi—kuolleena tuo taikamajan lattialla loikoi. Siin' on! (Ottaa poveltaan kuolleen käärmeen ja heittää menemään.) Turhaan Reidan tapoin, suotta oman veljeni veren vuodatin. Kohta koko heimo Kontolaan juoksee.
ILPOTAR (lohduttaen)
Panu!
PANU (sysää pois)
Et sinäkään sanojaan saanut, et viehätellä osannut—vanha olet—
ILPOTAR
Suotta minulle vihojasi viskelet.
PANU
Sinä hänet sisään päästit—sinä kansan häntä kuulemaan haalit.