—En tiedä, mitä mielinee, viha on välillämme. Valitukset on käymässä meidän kummankin, hänen piispalle, minun kuninkaalle. Hän siitä, että minä velhoja suojelen, minä siitä, että minua kirkossa häpäisi.
—Eikö kuningas ole mahtavampi kuin piispa?
—Mahtavampi on.
—Mutta vielä on Moskovan tsaari kuningastakin mahtavampi. Ja hyvä kuuluu olevan mies, antaa kunkin rauhassa haltijoitaan palvella.
—Antaahan kuningaskin.
—Miksei sitten estä Kontojärven koiraa haukkumasta?
—Eihän hänkään kaikkia koiria. Mutta huoleti ollos, me häneltä suun salpaamme.
Vouti heittäysi lattialle tehdylle kaislavuoteelle, Panu otti hänen keihäänsä ja kirveensä, mutta pyssyä ei ottanut, jolle ei sanonut mitään taitavansa.
Toisessa tuvassa odottivat miehet Panua aseineen. Panu keräsi niitä kainaloonsa ja toisia olalleen viedäkseen ne yöksi pyhälle vuorelle taikasaunaansa ja siellä ne lukeakseen, loihtiakseen ja taikomalla tehoisiksi tehdäkseen.
—Entä Kari? kysyi Panu kaikkien muiden aseet koottuaan.