—Joukohan se … tämä Jouko … voi, armias auttajani … veli tuli siskoa tapaamaan … et häntä nyt voi tavata.
—Miksen?
—Jäikö pappi saunalle? Mene pian takaisin … tuhoja hankkivat hänelle … vaan en soisi.
—Mitä, äiti, hätäilet? kysyi Jouko.
—Isäsi on tuhotoimissa … Ilpon kanssa hankkeita hijoi … lähdin vastaasi, Jouko, että kääntyisit ja veisit sanan… Älä tule meille, Reita, ei ole siskosi meillä … vouti rekeensä reutoi, ja Annikki koskeen juoksi,—ja Panun emäntä pillahti itkemään ja lyykistyi kelkkaan, huojutellen ruumistaan.—En uskalla kotona itkeä, tässä itken, itke, velikin, siskosi surmaa.
—Ainoan siskoni … tapaili Reita.
—Sinutkin vielä tuhoavat ja papin … puhui niin kauniisti … joudu sanaa viemään! Rakastin Annia kuin omaa lastani… Heittäykäätte suksillenne, ette kotianne näe, jos viivytte!
—Eivät papille mitään voi!
—Voivat, voivat! Ensin aikoivat vilulla ja nälällä … ei kukaan olisi huoneisiinsa uskaltanut ottaa, mutta kun Reidan saunan lämpiävän näkivät … muita tuumia pitänevät…
—Ei meihin pysty!