—Jorma olen … tuolta kylästä.
—Mitä tahdot?
—Jälkiänne tulin ja näin eksyneenne … tulin teitä opastamaan.
—Missä olemme?
—Pyhällä uhrivuorella olette. Kaikki näin. Oikein teit, kun kuvatuksen kaadoit … kaatukoot semmoiset, kunhan pyhät puut seisovat.
—Vielä nekin kaatukoot! Hyvää aioin, mutta salaa minut salvattuun saunaan polttaa aikoi. Joka tulen viritti, sen tuli polttakoon … talonsa poltan, puunsa poltan ja itsensä poltan. Kostaman sinun pitää ja tulella polttaman, sanoo Herra, Herra!
Oudoin, ihmettelevin silmin katseli Jorma vieraan miehen vihaa, laski sitten suksensa maahan ja virkkoi:
—Lähde täältä ennenkuin Panu miehensä kokoo.
—Kuka olet, joka apuasi tarjoot … oletko kristitty?
—Kristitty en ole, mutta kielsi vanha Väinämöinen aseetonta ampumasta, rauhallista raastamasta, käski vanha Väinämöinen opastamaan eksynyttä, haihtunutta hoitamahan.