—Vanha olen, vanha olen.
Se oli aina Ilpottaren tapa: puhua vanhuudestaan, että muut nuoreksi kiittäisivät.
—Panulan emäntä ei mitään pyytänyt.
—Ei milloinkaan pyydä.
—Ei ole mitään pyytämistä minulla.
—Kaikkiko on onnen antimet?
—Ei tiedä, olisiko antajaa sen, siksi en pyydä!
—Mutta Kiesuksen kirkossa saavat naisetkin olla uhria tekemässä, kuka tahtoo, muistatko, mitä sanoi?
—Muistan toki, näin sanoi, kun täällä puhui: »Kaikki ottaa hän yhtä rakkaasti vastaan, kutsuu kaikki armo- ja uhripöytänsä ääreen. Ei ole vaimo saastaisempi kuin mies, ei häntä kelvottomampi eikä huonompi, ja kuta heikompi ja hylätympi olit, sitä suurempi oli hänen armonsa sinua kohtaan»—niin sanoi.
—Hänen virtensäkin nuotin muistan.