Panun kirves laskeutuu hitaasti alas, toinen käsi tapaa härkää sarvien välistä ja jää siihen. Hämmästyen ja odottamatonta ilmestystä oudostuen hän ei saa sanaa suustaan, seisoo lyhyen hetken kuin kivettyneenä, jolloin pappi käy lähemmä ja laskee kätensä härän lanteelle.
—Mitä tahdot? kysyy Panu silloin tuimasti, vaikka hänen äänensä vähän vavahtaa.
—Tietänet kysymättäsikin, mitä tahdon, vastaa pappi rauhallisesti ja varmasti. Kiellän sinua uhriasi toimittamasta ja tulen vaatimaan sinua tililie teoistasi.
—Uhrini toimitan enkä ole sinulle velkapää tekemään tiliä teoistani.
Irroita kätesi haltijan pyhitetystä uhrista!
Panu heilauttaa kirvestään.
—Laske maahan kirveesi! käski Martinus Olai.
—Pois täältä ensin! Pois kutsumaton pyhältä vuorelta!—Pois kätesi siitä haltijan uhria saastuttamasta!
Panu teki liikkeen sysätäkseen papin härän äärestä. Mutta kun Olai tyynesti ja hätäilemättä ja varmasti vihollistaan silmäten irroitti kirveen huotrastaan ja antoi sen riippua kädessään kupeellaan, peräytyi Panu. Papin miehet olivat astuneet esiin ja asettuneet puolikehäksi hänen ympärilleen; Panun miehet olivat sitä mukaa vetäytyneet hänen puoleensa ja seisoivat hänen takanaan. Heitä oli monta vertaa enemmän, mutta he olivat aseettomia.
—Kuule minua, Panu, en tahdo mitään pahaa sinulle enkä miehillesi!
—Mitäs sitten tahdot?