—Älä nyt sitä muistele… mikä lienee mieleni sokaissut.
—Mene sen pappisi luo, jota odotit… Nythän se on tullut.
—Eihän se mitään mahda…
—Mahdankos minä?
—Sinä mahdat … voi, kyllä sinä mahdat … se kuolee, jos et tule … minä annan vaikka ainoan lehmäni, jos tahdot.
—Viehän sitten voudin saunaan, sinne vanhaan uhrilehtoon… Jos on aikaa, niin tulen. Mutta muista se, ettet kenellekään hiisku sanaakaan, muuten ei taika tehoa.
Vaimo lähti juoksujalassa jäältä. Panu kääntyi itsekseen hymyillen nahkain ostoa järjestämään.
—Tuokin ristitty, naurahti hän, asuu ihan kirkon nurkkajuuressa…
Yht'äkkiä muisti hän jotakin nähdessään poikansa miesjoukossa.
Otettuaan hänet syrjään virkkoi hän:
—Minä tarvitsen kolme vaskirahaa kolmen kuninkaan valtakunnasta, yhden kustakin. Tarvitsen ne sairaan pesuveteen pantavaksi. Tuoss' on riksi, vaihda sillä yksi raha tuon ryssän reestä, toinen saksalaiselta, joka saippuoita kaupittelee, ruotsin raha on mulla itselläni. Ja kun näet meikäläisiä, sano, että odotan nuottakodan kupeella.