—Panulainen sanoi voudin miesten tienneen.
—Siinä oli! Ne vanhat liittolaiset! Pyyhitään, miehet, partojamme.
—Olipa tuo nyt tuon vertaisilla hintana mikä tahansa … emmehän ole oikeastaan kaupantekoon tulleetkaan.
—Tokkohan tulee Reita?
—Lupasi tulla.
—Tunsiko sinut, kun häntä puhuttelit?
—Mistä olisi minut tuntenut. Poikanenhan tuo vielä oli lähtiessään … ei ollut pulkassa pysyä, kun häntä kyyditsin vetten taa. Esteli ensin tullakseen, mutta sitten lupasi.
—Hänen äitinsäkö kuului kuolleen?
—Kuolleen kuului.
—Hullu sitäkin, kun jätti heimonsa ja lähti muualta apua hakemaan.