—Mitä tarkoitatte? kivahti vouti.
—Varoitan teitä asettumasta kirkkoa ja papistoa vastaan sille kannalle, jolle olette osoittanut taipumusta asettua. En ole teitä vielä kirkossa nähnyt, herra Fincke, te suojelette noitia ja velhoja, vieläpä niitä käytättekin.
—Kuka sen on sanonut?
—Minulle ei ole tuntematonta, minkä koko maailma tietää, että vaimo vainajaanne parantaaksenne noitaan turvasitte.
—Olette kai sitten myöskin kuullut, että hän parani, vaikka sitten taas muuta heikkouttaan kuolikin. Panu on mainio tohtori.
—Se on siis totta kuitenkin?
—Ka, miksei tosi totta olisi!
—Tiedättekö, mikä rangaistus niitä odottaa, jotka noitiin turvauvat?
—Tiedän olevan kaikenlaisia vanhoja, tyhmiä asetuksia, jotka eivät minua liikuta.
—Ette siis suostu vangitsemaan Panua?