—Kenenkäs sitten?
—Ristin-Kiesuksen parasta karjaa on jänis, ristiturpa, ja toinen harakka, silkkiselkä!—nauroi Panu yleisen hilpeyden vallitessa. Nyt sinut hukka perii, kun papin karjaan koskit!
—Pataan papin keitto!—ja Kuisma valmistautui jo nylkemään jänistä.
—Maltahan, mies, huusi Panu, ilkamoinen ilme kasvoissaan.
—Mikä hätänä?
—Annatko minulle riistasi, niin vien papille uhriksi, että leppyy?
—Mutta jos ei lepykään jäniksestä?
—Niin ammutaan hänelle sitten harakka.
—Et niin vähällä Ristin-Kiesusta lepytä … katso, ettei vaadi itseäsi sinua, salojen parasta miestä uhriksensa, niinkuin kerran kuului oman poikansa vaatineen, kun mielensä vihoittivat.
—Mutta olipa se sillä kertaa poroon tyytynyt, joka oli sarvistaan pensaaseen takertunut.