—Te matkustatte tänään? sanoi hän eikä ymmärtänyt, kuinka hän kuitenkin sai estetyksi äänensä särkymästä.
—Niin, olenhan päättänyt…
—Ettekö tule takaisin?
—Tuskin tulen, ainakaan tänä kesänä.
—Teille tuli kiire lähtö?
—Niin, toverini vaativat välttämättä.
—Onhan hauskempi matkustaa seurassa.
Elli oli mennyt verannalle ja laskeutunut alimmalle portaalle, seisoen oven aukossa syrjittäin. Olavi oli löytänyt eteisestä sen, mitä hän sieltä etsi, ja aikoi taas mennä ylös. Mutta sitten hänkin meni verannalle. Ja vaikka hän oli päättänyt välttää kaikkia selityksiä, tuli hänelle nyt kuitenkin halu niitä antaa, koska Elli ei niitä vaatinut eikä kysynyt syytä hänen lähtöönsä.
—Te ehkä kummastelette äkillistä lähtöäni…
—Enhän sitä kummastele … tottahan teillä on siihen syynne.