—Elähän, nepä ovat helkkarin mukavat … se juoksee, näenmä, tuo nuora noissa rissoissa sitä mukaan kuin kumartuu … kumarrupas vielä vähän … minunkin pitäisi saada tämmöiset, minulta kun napit tinkivät alituisesti raksahtelemaan … paljonko nämä maksavat?
—Kymmenen frangia muistaakseni.
—Onpa niillä hintaa … onpa vähän hävyttömänlaisesti hintaa … mutta kun ne on patentit … eiköhän nuo jonkun ajan perästä huojistune?… Sielläkö ne on tehty nämä housutkin!
—Siellä.
—Onkohan tuo oikein lujatekoista tuo vaate?… Mitä kangasta se on?
—Cheviot'ta.
—Vai niin, vai seviota … maksaakohan tuota kyynärä paljon?
—Koko puku maksoi sata viisikymmentä frangia.
—Vaan onpahan tuosta vähän ommel ratkennut … pitää sanoa eukolle, että pistää kiinni … käytkö sinä villapaidassa kesälläkin?
—Tämä on niin hienoa, silkinsekaista villaa, ettei se kuumenna.