—Herra Jumala, onko hän eronnut miehestään! Milloinka se on tapahtunut?
Hän käännähti kiivaasti niinkuin takaa satutettuna ja kävi kädellään kiinni istuimen selustimeen.
—Viime talvena siitä alkoi kuulua huhuja, ja nyt keväällä hän jätti miehensä.
—Ja minkä tähden, mistä syystä?
—En ole kuullut muuta syytä sanottavan, kuin että hän ei voinut sietää miestään … mutta onhan sitä tarpeeksi siinäkin.
—Ei mutta Sigrid Hammar! Eronnut miehestään?
—Olisikos teistä ollut parempi, jos he ikänsä olisivat viettäneet epäsopuista elämää … kiusaantuneet itse ja toinen toistaan kiusanneet?
—En minä ymmärrä … en tiedä, mutta se tuntuu niin kovin kummalliselta.
Hän oli aivan hämmennyksissään ja ensimmäisen mielenliikutuksen jälkeen tunki väkisinkin kyynel silmään.
Hän vaikeni, kääntyi syrjin Olaviin ja katseli jäykästi metsään päin.