—Kuka hän on?
—Hän on nähtävyys, sanoi postimestari,—yksi tämän paikan merkillisyyksiä, eritoten tämän ravintolan.
—Kaksi tähteä Baedekerissä, ivasi vuorostaan pappi ja sai talonpojiltaan hyväksyvän hymähdyksen.
—Hän on jotakin meille.
Se heistä, joka oli lähinnä kiikaria, katsoi ja kertoi:
—Siellä on todella vihreällä rinteellä hiukan puurajan yläpuolella kivistä kyhätty asumus ja siitä alaspäin lähtevällä polulla mies, joka näyttää olevan avopäin, pitkätukkainen, yllään ruskea mekko.
—Se on juuri hän.
—Hänellä on iso koira kintereillään … koiralla on suussa jotakin … niinkuin jokin kori.
—Hän on nähnyt tulijoita alempana ja lähtenyt heitä vastaan … koira kantaa heille virvokkeita. Hän tekee aina niin, selitti isäntä.
—Onko hän jokin bernhardilaismunkki?