—Onkos Ville käynyt rautatietä katsomassa?
—Niin minäkö? … olinhan minä tuota jo omin käsin tekemässäkin.
—Elä, elä…
—No ihan toki … puolitoista vuotta, ja kohta lähden uudelleen.
—Minkälaista työtä se oli?
—Olipahan kuin ojan kaivua.
Vaan sitä ei Matti uskonut. Puri huulensa yhteen eikä puhunut mitään. Kyllähän hänkin jotain tietää … ettei sitä nyt niin vain narrina pidetä. Tietäähän hänkin nyt sen verran rautatiestä ja sen semmoisista, ettei niiden tekeminen kuitenkaan ojan kaivua ole. Ville-löyhkä, saattaa se ehkä osata ojaa kaivaa, mutta rautatietä tekemään … ei suinkaan siihen kykene, jos ei ole seppä.
—Onkos se Matti käynyt rautatietä katsomassa?
—Mitähän lie tehnyt?
—Miltäs näytti?