—Pitäisi kai, pitäisi kai … kun mennä pyhänäkin ajoi kirkon sivuitse kolmen talon väkeä meidän kylältä sinne rautatietä katsomaan. Lapinlahden kirkollahan sen kuuluu näkevän … ei kuulu tarvitsevan edemmä mennä.
—Sieltähän sen näkee.
—On kai Matti nähnyt sen?
—Niin nähnytkö? liehän tuota jo jotain nähnyt…
—Uutten uhkainko meni Mattikin katsomaan vai oliko muuta asiaa?
—Muutakin lie ollut asiaa.
—Liekö totta, kun puhuvat, että ne siellä talvellakin ajavat pyörien päällä?
—Vai niin! … niin, niinhän ne mahtaa … niinhän ne … minä en oo talvella käynyt … mikä sinne talvella.
—Sitä minäkin olen ajatellut, että kun Luoja antaisi kesän, niin kävisi häntä katsomassa ja olisi Lapinlahden kirkossa yhdellä tiellä … on minulla veljenpoikakin Lapinlahdella.
Maantie kulki Valkeiskylän läpi. Ontermannin kuistin suussa laskeutui
Matliena kannoilta, otti nyytyn reestä ja laittoi Liisalle terveisiä.