—Totta kai tässä kävellä pitää, ei kai taival istumallakaan kulu…
—Eiköhän kuitenkin istuttaisi vähän lepäämään … ei ole istuttu sitten, kun mökistä lähdettiin.
—Joko sinua uuvuttaa?
—Kun ei olisi lähdetty koko matkalle!
—Käännytäänkö takaisin?
—Käydään häntä nyt katsomassa, kun kerran sitä varten on tullut lähdetyksi … vaan en minä enää toista kertaa lähde.—Kyll' on pitkältä vielä tätäkin törmää … tuonne ylös … ka, mikä se on tuo tuolla tiepuolessa?
—Missä? … kivihän se on…
—Ei, vaan kiven kupeellapa?… Ihminen!… Eikö totta niin ole
Matliena?
Kuppari-Lienahan se istui siinä kiven kupeella maantieojan toisella puolen ja tupakoi lyhyestä savinysästään.
—No, mistä se on Matliena tähän tullut?