HANNA. On jäykistynyt suoraksi ja kylmäksi. Hän ei siis salli? Se on siis hän, joka ei salli?
ROUVA LINDH. Yhä enemmän hätääntyen. Ei, ei, se ei ole, se ei voi olla mahdollista. Tässä täytyy olla jokin erehdys. Ehkei Bobrikoff sittenkään suostunut? Minä kuulin ehkä sittenkin väärin telefoonissa? Ehkä tuli sittenkin kielto? Ei, kyllä minä kuulin oikein. Mutta näin ei saa käydä … ei saa … tämä on kauheaa…
Puhkee itkuun ja menee.
AILI.
Bobrikoff sallii, mutta hän kieltää? Hän?
HANNA.
Minun täytyy vielä tavata se mies.
Ottaa hattunsa ja puuhkansa.
YRJÖ. On seisonut, huulet puoleksi auki, kasvot pinnistyneinä, lopulta niinkuin olisi tehnyt päätöksen, nopeasti. Minä tulen mukaasi, äiti!
AILI. Yht'äkkiä vavahtaen.
Yrjö, sinä et saa mennä!
YRJÖ.
Aili…
Katsovat toisiaan lyhyen hetken.