ROUVA LINDH. Sano, ettei se ole totta! Sinä et voi kieltää, kun Bobrikoff kerran on suostunut?
LINDH. Sinä karkasit tiehesi, ennenkuin kuulit, että suostumukseen oli liitetty ehtoja, joita en voi täyttää.
ROUVA LINDH.
Mitä ehtoja?
LINDH. Hän vaatii minua vastaamaan siitä, ettei täällä tapahdu mitään mielenosoituksia.
ROUVA LINDH.
Jos hän sitä vaatii, niin sinä vastaat niistä.
Toistellen.
Kuule, jos se tapahtuu…
LINDH. Kääntyen ja astuen lähemmä.
Niin mitä sitten?
ROUVA LINDH. En ole enää viime aikoina välittänyt mistään, en enää tahtonut sekaantua mihinkään, en arvostella mitään, teitpä mitä tahansa, ryhdyitpä mihin tahansa … olen elänyt täydellisenä erakkona, pakotettunakin elämään erilläni kaikista vanhoista tuttavistani, sulkenut silmäni ja korvani, olen katsonut kupeelleni, ettei kenenkään tarvitsisi minua edes tervehtiä eikä minun ketään … olkoon ne sinun virka-asioitasi, sinun politiikkaasi… Mutta että voi ja että piti tapahtua vielä tämän … että sinä niiden asioittesi tähden … ei, sitä eivät voi puolustaa mitkään syyt!
LINDH.
Sitä päinvastoin puolustavat hyvin monet ja hyvin pätevät syyt.
ROUVA LINDH. Kun sinä kerran voit estää häntä palaamasta tänne kuolleena, niin olisit sinä siis voinut sen tehdä hänen eläessäänkin, jos sinulla olisi ollut siihen valta. Sinä olisit voinut hänet karkoittaakin…
LINDH. Tekee torjuvan, kärsimättömän liikkeen.
Niin, niin, tietysti.