PESONEN menee. HANNA tulee.
HANNA. Jäykkä, suora, katkeran kylmä ja terävä.
Olen vielä kerran pakotettu vaivaamaan herra kuvernööriä.
LINDH.
Tehkää hyvin…
HANNA.
Minulla on sanottavana ainoastaan muutama sana.
LINDH. Valitettavasti täytyy minun ilmoittaa, että päätökseni on peruuttamaton.
HANNA.
Herra kuvernööri erehtyy, en tullut mitään peruutusta pyytämään.
LINDH.
Mikä tuottaa minulle sitten kunnian?
HANNA. Tahdoin kuulla sen omasta suustanne. Nyt olen sen kuullut.—Sitten, koska en voi jättää vainajata sinne, missä hän on, rautatievaunuun…
LINDH.
Niin, ette suinkaan…
HANNA. Niin täytyy minun siis saada tietää, missä hautaaminen voi tai oikeastaan missä sen nyt tulee tapahtua? Kenties herra kuvernööri on ystävällinen ja ilmoittaa minulle, mihin miesvainajani maalliset jäännökset tulevat vietäviksi, voidakseni ryhtyä niihin toimenpiteisiin, jotka mahdollisesti vielä kuuluvat minulle?