Kaikkina kohtalokkaina aikoina minusta tuntuu voimakkaasti siltä, kuin olisi kaikki se, mikä tulee tapahtumaan, jo tapahtunutkin; se on kohtalon, t.s. luonteenedellytysten, peruuttamattomien luonnonsuhteitten, kulloistenkin olotilojen voimakkainta tuntoa.
Niinkuin kaikki olisi jo ennakolta tapahtunut: me emme vain vielä tiedä, mitä kaikkea ja miten…
*
Draaman ensimmäinen esittäjä on sen luoja itse: jos se on "oikea", persoonallisesti luotu draama, niin hän itse on ensimmäisenä näytellyt sen, kohtaus kohtaukselta, repliikki repliikiltä, luodessaan sitä. Hänen on itsensä täytynyt tehdä jokainen ilme, jokainen ele ja liike, ennenkuin hän voi olla tietoinen sen kelpoisuudesta näyttämötaiteilijain esitettäväksi. Ja sen ensimmäinen ja ratkaiseva näyttämömenestys on sen menestyksellinen syntymä tekijänsä luona.
*
Mies ja miehenalku tahtoo näyttää ennen kaikkea vaaralliselta. Senvuoksi hän lähimmässä tilaisuudessa, ilman sanottavaa tarvettakin, sitoo nivusilleen miekkavyön, — vaikkapa ilman miekkaa, — ripustaa kupeelleen revolverikotelon — tyhjiltäänkin —, ja varustautuu muuten sotaisin merkein — vaikk'ei ehkä ole syntynytkään rintamasoturiksi —, jotta heikot sydämet hänen kohdallaan hätkähtäisivät, joko pelosta tai hurmiosta.
*
Kohtalonlapselle:
Katso aina kappaleen matkaa eteenpäin. — Tänään laulavat muut: päivä nousee, kevät koittaa! Näe sinä syksy ja tuhotulva! — Tänään vaipuvat muut maata matavien pilvien alle epätoivon jähmetykseen. Kohota sinä kohdaltasi pilvien paino ja laula uhmaten keväästä, joka kerran tulee — minulle!
*