Tulva uhkaa upottaa, Ajan henki ahdistaa; Mutta Herra lohduttaa, Meren halki kuljettaa.
Meri tuo on punainen, Aava, hurja, hirmuinen; Vaan kun Herra meitä vie, Meille aukee kuiva tie.
Kautta Herran ihmehen Tullaan rantaan toisehen. Silloin kaikki riemustuu, Herraa kiittää joka suu.
Silloin kaikuu kannelkin Miten muinoin Mirjamin Kädessä, ja lauletaan: "Kiitos Kaikkivaltiaan!"
Siis nyt, veikot, siskomme, Tuokaa huolet Herralle! Armas Isämme Hän on Jesus veli verraton.
Kyllä saamme Kaanaan maan; Rientäkäämme riemuin vaan! Mutta mereen punaiseen Farao jää joukkoineen.
Kolkkoon korpeen kuolevat Mässääjät ja kiroojat, Kullan kumartelijat. Herran nimen herjaajat.
Suomen veljet, sisaret! Koska käärmeet myrkkyiset Pistävät, niin muistakaa: Vaskikäärme vapahtaa.
Meidän maiset johtajat, Miten Mooses, kuolevat: Jesus, taivaan Josua, Kanaaseen on johtava.
Hän se vakooja ompi maan, Joka viepi yksin vaan Kautta kuolon Jortaanin Meitä Isän majoihin.