Ota kädet! Teko niiden Kelvollinen olkohon Sulle! vaikka maailmalle Tuo on kehno, kelvoton.
Ota jalkanikin! Niitä Tahtos tietä juoksemaan Opeta ja asioillas Mieles mukaan kulkemaan!
Ota hetket haihtuvaiset, Jotka annat armostas! Niidenkin suo näyttää, että Olen aina omanas!
Rakkauten' ota! Sua Rakastamaan opeta, Kun Sä iki rakkaudella Hoidat, holhoot minua!
Henken' ota haltuus! Suo sen Henkes kanssa todistaa, Että olen perillises, Joka luonas osan saa.
Tähän asti.
Kun riemumielin muistat, kuinka Herra On uskollinen ollut sinullen, Niin lailla Samuelin Mitspan luona Voit kirjoittaa tuon vanhan lausehen: " Mua tähän asti auttanut on Herra, Läsn' ollut, vaikk'en ole huomannut, Siunannut, miten yksinään Hän siunaa Ja antamansa kuorman kantanut."
Niin, tähän asti on Hän kanssas ollut, Vaikk' ain' ei ole nähnyt jälkiään. Hän tähän asti kolkkoin paikkain halki On kantanut sun armosylissään Ja rakastanut sua äidin lailla Ja kaikki tarpees sulle antanut Ja kallionkin vettä juosta suonut, Merenkin halki tiesi raivannut.
Tuo tähän asti uskoville myöskin Eteenpäin lupauksen kätkeepi: Kuin tähän asti, niin Hän holhoo vielä, Hän sama eilen, tänään, ijäti. Jo paljon olet saanut, mutta eikö Herralla lienee vielä varoja? Lieneekö mikään liian suuri Hälle, Jok' itsens antaa tavaroinensa?
Siis juoskoon Herran hyvyys uusin virroin Kotiisi, sydämesi sisällen, Ja suokoon sulle Herra, mitä pyydät, Ja vielä paljo muuta yli sen, Siks että kerran jälleen — miten nytkin, Vaan silloin satamassa autuuden —, Saat laulaa: "Tähän asti Herra auttoi, Ylistys, kiitos Herran nimellen!"