Ja hän nousee kuin varas vuoteeltaan.
Mutta Heikki ei nuku. Huoneessa on vielä valo, ja harmaja, totinen katse kohtaa vaimon säikähtyneet silmät. Helmi pysähtyy epätietoisena ovelle.
"Minä luulin, että sinä nukuit jo", sanoo hän.
Suontaan Heikillä ei ole aavistustakaan siitä, mitä Helmin käynti tarkoittaa. Hän tuntee melkein kammoa eikä vastaa mitään.
"Kun et sinä nuku", jatkaa Helmi, "niin saanko minä istua?"
"Istu. Vaikka parempi olisi, kun olisit levolla."
"En minä, Heikki, enää saa nukutuksi."
"Hm."
"Saanko haudassakaan."
"Miks'et saisi?"