"En rakasta Helmiä, mutt'en ketään muutakaan."
Ja kuitenkin se jää sanomatta. Hänen täytyy vain katsoa, katsoa niinkuin ei olisi edessään seisovaa naista koskaan ennen nähnyt.
Viimein Ranta-Konkkalan tytär näyttää riistäytyvän irti jostakin vaivaavasta ajatuksesta, ja hänen äänellään on erikoinen sävy, kun hän taas kysyy:
"Kuulepas, Heikki. Sano minulle yksi asia, sanotko?"
"Minä koetan."
"Sano minulle vain, oletko hairahtunut maistamaan kaupungissa."
"Kyllä kai, mutta…"
"Mutta mitä?"
"Oletko siitä kovin vihainen?"
"En minä siitä pidä, mutta toiselta puolen, kun niin täytyi tapahtua, ihmettelen ettet ole tehnyt sitä jo aikaisemmin."