Petter. Älkää sanoko sitä hyvä herra, sillä silloin syöksette minun perikatoon vanhoilla päivilläni!… Ajatelkaapa, että herra Tarkia testamentissaan palkitsee minun uskollisen palvelukseni kahdellatoistasadalla markalla.
Arvid. Noh hyvä, vaitiolo vaitioloa vastaan!
Petter. Mutta, paras herra Mitsanoi, jos ette ole kuuro, niin ei minulla ole mitään teitä vastaan… päinvastoin, minä tahdon teidät hyvinkin mielelläni vävyksi taloon.
Arvid. Se oli hyvä se!
Tarkia (ulkopuolella). Petter! Petter!
Petter. Sieltä tulee patruuna, olkaa varovainen!… Hän on viisas kun apina… Jos te ilmiannatte itsenne, on kaikki kadotettu.
Arvid. Ole rauhassa, minä olen varuillani… Saadakseni Englan käden, voin olla lyijystä, marmorista… Kanuunan laukaus ei saisi minua edes päätäni kääntämään.
Tarkia (ulkopuolella). Petter! Petter!
Petter. Hän tahtoo päivällistä,… minä juoksen kyökkiin, menkää te puistoon… Ja kun kuulette minun soittavan päivälliskelloa niin älkää tulko.
Arvid. Kyllä ymmärrän… Mutta minä olen hyvin nälissäni!