"Minä puolestani tunsin teidät heti", vastasi nuori kaivosmies, seisoen hattu kädessään. "Te ette ole muuttuneet vähintäkään. Te olette juuri sama, joka jäähyväispäivänä suutelitte minua Dochartin kaivoksessa. Semmoiset asiat eivät unohdu!"
"Pane hattu päähäsi, Harry", sanoi insinööri. "Sataahan nyt oikein kaatamalla, ja kohteliaisuutemme ei saa mennä niin kauaksi, että se tuottaa meille yskää".
"Tahdotteko, että etsimme suojaa, hra Starr?" kysyi Harry Ford.
"En, Harry. Ilma pysyy yhä edespäin tämmöisenään. Tänään sataa koko päivän, ja minulla on kiire. Lähtekäämme matkaan".
"Niinkuin tahdotte".
"Kuules, Harry, voipiko isäsi hyvin?"
"Oivallisesti, hra Starr".
"Ja äitisi?"
"Hän samaten".
"Sinun isäsikö kirjoitti minulle ja käski minun yhtyä hänen kanssaan
Jarowin aukossa?"