Silfax, jonka kasvot olivat aivan hurjistuneet, luuli kaasun olevan liian leveän pysyäksensä alhaisemmissa ilmakerroksissa, ja sentähden nousseen ylös ilmaan.
Silfaxin viittauksesta laskeutui pöllö, tarttui kynnellään palavaan sydämeen, kuten se ennen oli tehnyt Dochartin kaivoksen käytävissä, ja alkoi kohota ylös holvikattoa kohti, jota vanhus sille kädellään osoitti.
Hetkinen vaan, ja Uusi Aberfoyle olisi hävinnyt!…
Siinä silmänräpäyksessä kiskoi Nell itsensä Harryn sylistä.
Samalla tyynenä ja haltioissansa kiiti hän järven rannalle.
"Pöllö! pöllö!" huusi hän selvällä äänellä, "tule tänne luokseni! tule tänne luokseni!"
Uskollinen lintu oli, tätä ääntä kuullessaan, hetkisen kahden vaiheilla. Sitten se äkkiä pudotti palavan sydämen veteen, ja laskeutui nopeasti lentäen immen jalkojen juureen.
Ylempiin räjähtäviin ilmakerroksiin, joissa ilma oli kaasulla täytettyä, se ei ollut ennättänyt.
Silloin kaikui hirveä huuto kaivoksessa … viimeinen, jonka vanha
Silfax päästi.
Samassa kuin Jack Ryan ojensi kätensä tarttuaksensa veneen laitaan, oli vanhus, nähdessään kostonsa raukeavan tyhjiin, heittäytynyt veteen.