— Me olemme valmiit, rakas Edward, lady Helena vastasi.
— Ensinnäkin, Glenarvan jatkoi, — tässä asiakirjassa on tarkoin erotettava kolme seikkaa: 1. se, mikä tiedetään; 2. se, mitä voidaan olettaa; 3. se, mitä ei tiedetä. Mitä siis tiedämme? Me tiedämme, että 7. kesäkuuta 1862 eräs fregatti, Britannia Glasgowista, on uponnut; että kaksi matruusia ja kapteeni ovat heittäneet tämän asiakirjan mereen 37° 11' leveysasteella ja pyytävät apua.
— Aivan niin, majuri vahvisti.
— Mitä voimme olettaa? Glenarvan jatkoi. — Ensinnäkin, että haaksirikko on tapahtunut eteläisillä merillä, ja silloin kiinnitän heti teidän huomiotanne sanaan gonie. Eikö se itsestään viittaa maan nimeen, johon se kuuluu?
— Patagonia! lady Helena huudahti.
— Epäilemättä.
— Mutta kulkeeko 37. leveysaste Patagonian kautta? majuri kysyi.
— Se on helppo todeta, John Mangles vastasi käärien auki
Etelä-Amerikan kartan. — Niin on asia. 37. leveysaste koskettaa
Patagoniaa. Se leikkaa Araucaniaa, kulkee ruohoaavikoiden poikki
Patagonian alueen pohjoisosassa ja häipyy sitten Atlantin valtamereen.
— Hyvä. Jatkakaamme olettamuksiamme. Molemmat matruusit ja kapteeni abor … abordent, pääsevät maihin, eikö niin? contin … continent, manner; te ymmärrätte: mannermaalle eikä saarelle. Miten heidän käy? Tässä on kaksi kohtalokasta kirjainta pr … jotka ilmaisevat heidän kohtalonsa. Ne onnettomat ovat pris tai prisonniers, vankeina.
Kenen? Cruels indiens, julmien intiaanien. Tuntuuko se teistä vakuuttavalta? Eivätkö nämä sanat kuin itsestään hypähdä aukkopaikkoihin? Eikö asiakirja selkene teidän silmissänne? Eikö ole kuin valo välähtäisi mielessänne?