— Kuulkaa minua, ystäväni, Glenarvan lausui hetken harkittuaan, — ja kuule sinäkin, Robert, sillä tämä on tärkeä asia. Minä teen kaiken voitavani kapteeni Grantin löytämiseksi, minä olen siihen ryhtynyt, ja minä uhraan siihen koko elämäni, jos tarvitaan. Koko Skotlanti yhtyisi minuun pelastaakseen tämän uljaan miehen, joka on uhrautunut sen hyväksi. Minäkin ajattelen, että olkoon toive kuinka heikko tahansa, meidän on tehtävä matka maapallon ympäri pitkin tätä 37. leveysastetta, ja minä teen sen. Mutta nyt ratkaistava kysymys ei ole tämä. Se on paljon tärkeämpi ja kuuluu näin: Onko meidän nyt lopullisesti luovuttava etsiskelyistä Amerikan mantereella?
Tämä täsmällisesti esitetty kysymys jäi vastausta vaille. Kukaan ei uskaltanut sanoa siihen mitään.
— No, Glenarvan toisti, kääntyen erikseen majurin puoleen.
— Rakas Edward, MacNabbs vastasi, — siihen on kovin vastuunalaista vastata oikopäätä. Se vaatii harkintaa. Ennen kaikkea haluan tietää, mitä seutuja 37. eteläinen leveysaste koskettaa.
— Senhän tietää Paganel, Glenarvan lausui.
— Kysykäämme siis häneltä, majuri sanoi.
Ombun tiheän lehvistön lomitse ei näkynyt tiedemiestä.
Täytyi siis huutaa häntä.
— Paganel! Paganel! Glenarvan huusi.
— Täällä, vastasi ääni, joka tuntui tulevan taivaasta.