— On kuin onkin, ensimmäinen perämies vastasi. — Mutta sen kyllä näkee, ettei se tule suoraan viinikellarista.
— No niin, Tom, lordi Edward lausui, — ottakaa se esiin varovasti; merestä löydetyt pullot sisältävät usein tärkeitä papereita.
— Niinkö arvelette? majuri MacNabbs sanoi.
— Arvelen ainakin, että niin voi olla.
— Niin, en minä vastaan väitä, majuri vastasi, — ja ehkäpä tuossakin on joku salaisuus.
— Sen saamme pian tietää, Glenarvan sanoi. — No, Tom?
— Tässä se on, vastasi ensimmäinen perämies näyttäen muodotonta esinettä, jonka hän juuri oli saanut vaivoin vedetyksi esiin hain vatsasta.
— Hyvä, Glenarvan sanoi, — peskää se ensin ja tuokaa sitten peräsalonkiin.
Tom teki työtä käskettyä, ja näin omituisissa oloissa löydetty pullo asetettiin peräsalongin pöydälle, jonka ympärille istuutuivat lordi Glenarvan, majuri MacNabbs, kapteeni John Mangles ja lady Helena, sillä nainen on, sanotaan, aina hiukan utelias.
Merellä voi kaikki tuntua erikoisen merkittävältä. Syntyi hetken hiljaisuus. Jokainen tutki katseellaan tätä merestä saatua särkyvää esinettä. Piilikö siinä todellisen onnettomuuden salaisuus vaiko joku tyhjänpäiväinen, jonkun joutilaan purjehtijan aaltojen armoille heittämä sana?