— Ikävä seikka, Glenarvan sanoi, — sillä jos siellä on joku paperi, se on varmaan pahoin pilalla.
— Se on mahdollista, majuri myönsi.
— Minä lisäisin, Glenarvan jatkoi, — että tämän huonosti suljetun pullon olisi piankin täytynyt upota, ja on onni, että tuo hai sen nielaisi tuodakseen sen meille_ Duncanin _kannelle.
— Epäilemättä, John Mangles vastasi, — ja kuitenkin olisi ollut parempi löytää se suoraan merestä, määrätyltä pituus- ja leveysasteelta. Silloin voisi, tuulia ja merivirtoja tutkimalla, laskea sen kulkeman tien; mutta kun sen tuojana on hai, joka kulkee vasten tuulta ja virtaa, ei enää tiedä perusteita päätelmille.
— Saammehan nähdä, Glenarvan lausui.
Samassa hän poisti korkin mitä huolellisimmin, ja hyttiin levisi voimakas, suolainen tuoksu.
— No? lady Helena kysyi malttamattomana kuten naiset ainakin.
— On kuin onkin! Glenarvan sanoi. — Minä en erehtynyt. Täällä on papereita!
— Viestejä! Viestejä! lady Helena huudahti.
— Ne näyttävät vain kosteuden kuluttamilta, Glenarvan vastasi, — ja niitä on mahdoton vetää ulos, sillä ne ovat tarttuneet kiinni pullon laitoihin.