— Ah, löysinpäs ne! sanoi eräs ääni — Paganelin ääni.
— Ja mitä löysitte? Glenarvan kysyi.
— Silmälasini, helkkarissa! Helpostihan tällaisessa mylläkässä voi hukata silmälasinsa!
— Ettehän ole haavoittunut?
— En. Minua vain jokin vähän potkaisi. Mutta mikä?
— Tämä vain, majuri vastasi laahaten perässään ampumaansa elukkaa.
Kaikki kömpivät takaisin kammioon, ja lieden valkean valossa tutkittiin majurin "pyssynpamausta."
Se oli kaunis eläin, joka muistutti kyttyrätöntä kamelia, sillä oli siro pää, litteä ruumis, pitkät ja hoikat jalat, sileä, vaaleanruskea, vatsan alta valkotäpläinen karva. Tuskin oli Paganel siihen vilkaissut, kun hän huudahti:
— Se on guanakki!
— Mikä on guanakki? Glenarvan kysyi.