— Mutta sittenhän pitäisi oikein matemaatillisesti hyppiä rautateiltä höyrylaivoille ja höyrylaivoilta rautateille!
— Minä hypin matemaatillisesti.
— Te laskette leikkiä.
— Kunnon englantilainen ei laske leikkiä niin totisessa asiassa kuin veto on, — vastasi Phileas Fogg. — Minä lyön 20 tuhatta puntaa vetoa ketä vastaan hyvänsä, että matkalla maan ympäri en viivy muuta kuin 80 päivää eli 1,920 tuntia eli 115,200 minuuttia. Suostutteko?
— Suostumme, — vastasivat herrat Stuart, Fallentin, Sullivan,
Flanagan ja Ralph, sovittuaan keskenään.
— Hyvä! — sanoi Fogg. — Juna lähtee Doveriin tänään kello 8.45. Minä lähden siinä.
— Tän'iltanako jo? — kysyi Stuart.
— Tän'iltana, — vastasi Fogg. — Siis, — jatkoi hän, silmäillen taskukalenteriin, — koska meillä tänään on keskiviikko lokakuun 2 p., niin palaan Lontooseen, juuri tähän samaan Reform-Clubin saliin, lauvantaina 21 p:nä joulukuuta kello 8.45 illalla; ellen, niin ovat Baring Brothers'ille tallettamani 20 tuhatta puntaa teidän omanne lain ja oikeuden mukaan. Tässä shekki sille summalle.
Vedosta tehtiin pöytäkirja, jonka allekirjoittivat nuo kuusi vedon lyönyttä. Phileas Fogg oli koko ajan pysynyt tyynenä. Hän ei suinkaan ollut lyönyt vetoa voiton vuoksi, ymmärtäen kyllä, että häneltä semmoinen summa — puolet hänen omaisuuttansa — kuluukin tämän pulmallisen, miltei mahdottoman tehtävän täyttämisessä. Vetokumppanit näyttivät olevan rauhattomia, ei panoksensa menettämisen tähden, vaan siitä syystä, että heillä oli hieman omantunnonvaivoja taistellessaan moisilla ehdoilla.
Kello löi 7. Ehdoteltiin pelin keskeyttämistä, jotta herra Fogg ennättäisi valmistua matkalle.