Järven rannat olivat tavattoman hyvin viljeltyjä; mormonit näet ovat taitavia maanviljelijöitä. Latoja ja suojuksia kotieläimille, laveita vehnä- ja maissipeltoja, reheviä niittyjä; kaikkialla ruusupensaita, akaasioita ja euforbioita — tuommoiselta oli tuo maa näyttävä kuuden kuukauden perästä, mutta nyt oli kaikki kätketty hienoon lumeen, jota pyry hiljalleen pöyhötteli.
Kello 2 astuivat matkustajat vaunuista Ogdenin asemalla. Juna oli lähtevä tästä vasta kello 6, niin että Mr. Foggilla, Mrs. Audalla ja heidän kahdella seurakumppanillansa oli aikaa mennä erästä sivurataa myöten katselemaan pyhäin kaupunkia.
Kahdessa tunnissa oli kaupunki katseltu. Se on kaikin puolin amerikkalainen ja rakennettu samaan malliin kuin muutkin kaupungit Yhdysvalloissa: suunnattomiksi shakkilaudoiksi "suorain kulmien surullisella alakuloisuudella", niinkuin Victor Hugo sanoo. Pyhäin kaupungin perustaja, kaikkine uusine aatteineen, oli kumminkin pysynyt tuossa anglosaksien symmetrian-halussa. Tässä kummallisessa maassa tehdään kaikki neliöissä — kaupungit, talot, tyhmyydet.
Kello 3 kulkivat matkustajat kaupungissa, joka on rakennettu Jordan puron ja Wahsatch vuorten lähimmäisten rinteiden keskelle. Kirkkoja oli peräti vähän. Huomattavia rakennuksia olivat profeetan talo, raastupa ja arsenaali, edelleen sinervistä tiilistä rakennetut talot verantoineen ja pylväikköineen puutarhain sisässä. Kaupunkia ympäröi savesta ja piikivestä tehty muuri, joka oli rakennettu vuonna 1853. Valtakadun varrella oli muutamia lipuilla koristettuja hotelleja, niiden joukossa "Lake Salt House".
Mr. Foggin ja hänen seurakumppaniensa mielestä ei kaupungin väkiluku ollut sanottavan suuri. Kadut olivat melkein tyhjiä, paitsi niitä, jotka veivät temppeliin. Sinne saapuivat he vasta monen korttelin kautta kuljettuaan. Naisia oli arvattavasti hyvin paljon. Ei saa kumminkaan luulla, että jok'ainoalla mormonilla on useampia vaimoja. Kukin saa menetellä vapaan tahtonsa mukaan, mutta huomattava on, että Utahin tyttäret ne ovat hyvin halukkaita miehelään pääsemään, sillä heidän uskontonsa mukaan vanhain piikain ei pidä näkemän taivaan iloa. Nämä poloiset eivät senvuoksi näyttäneetkään iloisilta. Muutamilla, epäilemättä rikkaimmilla, oli yllään musta silkkisaketti, kainosti mantiljan tai shaalin alla. Toisilla oli pukunaan vain indienni.
Passepartout, nuori mies kun oli, katseli jonkinlaisella kauhulla noita mormonien tyttäriä, joiden oli määrä, useamman yht'aikaa, tehdä mormoniherraa onnelliseksi. Miehiä varsinkin meidän selväjärkinen ystävämme surkutteli. Hänen mielestään olisi oikein hirmuista, jos pitäisi useampia muijia yht'aikaa kuljettaa tämän surun ja murheen laakson kautta, viedä heitä näin joukottain mormonien paratiisiin, jossa he alinomaa ovat yhdessä kunnioitettavan Smythin seurassa, hänen, joka on itse ylimmäinen koristus tässä hekuman kodissa. Hän ei tuntenut vähintäkään halua solmimaan avioliiton siteitä, ja hänestä näytti — kenties hän erehtyikin — että Suolakaupungin tyttäret heittivät häneen silmäyksiä, jotka tekivät hänet hiukan rauhattomaksi.
Onneksi ei hänen oloansa tässä pyhäin kaupungissa kestänyt kuin vähän aikaa. Määrättynä aikana olivat he jälleen sijoillansa vaunussa.
Kuului vihellys, mutta juuri kun veturin pyörät alkoivat saada junaa liikkeelle, kuului huutoja: seis! seis!
Liikkeelle pantu juna ei enää pysähdy. Mies, joka huuteli junaa seisahtumaan, oli nähtävästi joku myöhästynyt mormoni. Hän juoksi henkensä edestä. Hänen onnekseen ei asemahuoneella ollut portteja eikä aitoja, jonka vuoksi hän juoksi radalle, hyppäsi perimmäisen vaunun astinlaudalle ja läähättäen vaipui sohvalle vaunussa.
Passepartout, joka oli katsellut noita voimisteluliikkeitä, silmäili nyt tuota myöhästynyttä herraa ja tunsi häntä kohtaan sangen suurta osanottoa kuultuaan hänen olevan utahilaisen, joka oli pötkäissyt pakoon perheriidan jälkeen.