— Mr. Fogg, — vastasi Auda rouva, — minun tulisi nyt oikeastaan tehdä sama kysymys teille. Te olitte varaton, nyt olette rikas…
— Suokaa anteeksi, Mrs., tämä omaisuus on teidän. Jos ei teidän mieleenne olisi johtunut naimisliitto, niin ei Passepartout olisi tullut lähteneeksi pastori Samuel Wilsonin luokse, minä en olisi saanut tietää erehdyksestäni, ja…
— Rakas Phileas!
— Rakas Auda!
Vihkiäiset olivat tietysti seuraavana päivänä, ja Passepartout, ylpeänä ja ilosta loistaen, seisoi nuoren rouvan nuodemiehenä. Hänhän se oli pelastanut rouvan hengen — eikö hän sitten ollut ansainnut tätä kunniaa?
Niin oli Phileas Fogg voittanut vetonsa. Hän oli kulkenut maan ympäri 80 päivässä. Hän oli käyttänyt kaikkia mahdollisia kulkuneuvoja: postilaivoja, rautateitä, vuokravaunuja, purjeveneitä, kauppahöyrylaivoja, rekiveneitä, norsuja. Ja kaiken tämän ohella oli tuo omituinen gentlemanni ollut yhtä kylmäverinen ja säntillinen. Entä sitten? Mitä hän oli kaikesta tästä voittanut?
Ei niin mitään, sanottaneen. Olkoon niin, olkoon ei mitään, jos mitättömäksi voitoksi saattaa sanoa viehättävää vaimoa, joka — kun ei vain joku luulisi tätä mahdottomaksi — teki hänet onnellisimmaksi aviomieheksi.
Eiköhän moni kenties kulkisi vähemmästäkin maan ympäri?
Viiteselitykset:
[1] <i>Esquire</i> (lue: eskuaier) on Englannissa tavallinen arvonimi, joka pannaan nimen <i>perään</i> ja vastaa meillä "herra" sanaa. Nimen <i>edellä</i> käytetään Mr. (lue: mister).