— Jospa pelastaisimme tuon vaimon?
— Pelastaisimme, Mr. Fogg, niinkö? — huudahti kenraali.
— Minulla on vielä jäljellä kaksitoista tuntia. Saatanhan ne käyttää siihen.
— Mutta teilläpä on hyvä sydän, — sanoi sir Francis.
— Joskus, — vastasi Phileas Fogg yksinkertaisesti, — silloin kun minulla on paljon aikaa.
XIII.
Passepartout huomaa vieläkin todeksi sananlaskun: Rohkea rokan syö.
Ehdotus oli uskallettua, täynnä vaikeuksia, kenties mahdotonkin panna toimeen. Mr. Fogg pani siinä alttiiksi henkensä tahi ainakin vapautensa ja luonnollisesti myös aikeittensa tyhjiin raukeamisen, vetonsa; mutta yhtäkaikki hän ei epäillyt. Muuten hän sai kenraalista rohkean apulaisen.
Passepartout puolestansa julisti olevansa kokonaan herrain käytettävänä. Isännän ehdotus kiihotti suuresti hänen mieltänsä. Hän näki nyt, että jääkuoren alla sykki sydän, liikkui sielu. Oikein hän mielistyi Phileas Foggiin.
Jäljellä oli ainoastaan parsilainen. Mille puolelle hän asiassa kallistuu? Kenties hän pitää hindujen puolta? Tahi jollei hän suorastaan tahdo olla avullisena, niin oli ainakin vakuutus saatava hänen puolueettomuudestaan.