— Nähtävästi nämä ovat riimukirjaimia, sanoi professori rypistäen silmäkulmiaan. Mutta näihin on kätketty jokin salaisuus, ja minun pitää saada se selville, ellei — — —
Kiivas kädenliike päätti hänen lauseensa.
— Istu tuonne, lisäsi hän viitaten sormellaan pöytään päin, ja kirjoita!
Silmänräpäyksessä olin valmiina.
— Nyt luen sinulle jokaisen kirjaimen meidän aakkosista, joka vastaa kutakin näistä islantilaisista kirjaimista. Saadaanpa nähdä mitä siitä syntyy. Mutta varo, ettet kirjoita väärin!
Hän alkoi sanella ja minä tein parastani. Jokainen kirjain lueteltiin yksi erältänsä ja siitä syntyi seuraava käsittämätön kirjainjakso:
m . r n ll s | e s r e u e l | s e e c l d e
s g t s s m f | u n t e i e f | n i e d r k e
k t , s a m n | a t r a t e S | S a o d r r n
e m t n a e l | n u a e c t | r r i l s a
A t v a a r | . n s c r c | i e a a b s
c c d r m i | e e u t u l | f r a n t u
d t , i a c | o s e i b o | K e d i i l
Kirjoitettuani tämän sieppasi setäni nopeasti paperipalan, jolle olin sarjan kirjoittanut, ja tarkasteli sitä kauan huolellisesti.
— Mitä tämä merkitsee? toisteli hän koneellisesi. Enpä todellakaan olisi voinut selittää sitä hänelle. Muutoin hän ei minulta kysellytkään, vaan puheli edelleen itseksensä:
— Me sanomme tällaista kryptogrammaksi, jupisi hän, jossa ajatus on salattu siten, että kirjaimet on tahallansa muutettu toiseen järjestykseen, mutta muodostavat oikeita lauseita, jos ne soveliaalla tavalla järjestetään. Minua aavistuttaa, että tässä on jonkin suuren keksinnön selitys tahi ilmoitus!