Tästä otaksumisesta sai professorin mielikuvitus virikettä.
— Epäilemättä, uskalsin vastata, mutta mitäpä hyötyä olisi tällä oppineella miehellä ollut siitä, että hän näin olisi kätkenyt merkillisen keksinnön?
— Miksikä? Minkätähden? Hä! Mistä minä sen tiedän? Eikös Galilei[17] tehnyt samoin, kun hän oli keksinyt Saturnuksen renkaat? Saammepa nähdä. Minun pitää saada selko tämän kirjoituksen salaisuudesta; en syö enkä makaa ennenkuin olen ottanut siitä selon.
— No voi sun! huokailin minä.
— Etkä sinäkään, Akseli, jatkoi hän.
— Tuhat tulimmaista! arvelin minä, olipa onni, että söin kahden miehen edestä!
— Mutta ensiksi on saatava selville, millä kielellä tämä salakirjoitus on kirjoitettu, ja se luullakseni ei olekaan vaikeata.
Tämän kuullessani kohautin hartioitani. Setä jatkoi vain puhettaan:
— Ei mikään ole sen helpompaa. Tässä kirjoituksessa on 132 kirjainta, joista 79 on kerakkeita ja 53 ääntiöitä. Sehän on likimäärin se suhde, jonka mukaan sanat etelä-Euroopan kielissä ovat muodostetut, jotavastoin pohjoismaiden kielet ovat monta vertaa rikkaammat kerakkeista. Siis on nyt kysymys jostakin etelämaisesta kielestä.
Nämä johtopäätökset olivat liiankin oikeat. Mutta mistä kielestä sitten?