Vaikk'ei Hannu ollut yhtä liikutettu kuin me, niin osoitti hän kuitenkin tällä kertaa erinomaista sydämellisyyttä.
Sormenpäillään hän puristi hymyillen kättämme.
[XXXXV]
Tähän loppuu nyt kertomukseni, joka on sellainen, etteivät sitä usko todeksi nekään, jotka eivät ole tottuneet epäilemään mitään asiaa. Mutta minä olen siihen jo edeltäkäsin valmistunut.
Strombolin kalastajat osoittivat meille kaikkea ystävällisyyttä, jota haaksirikkoon joutuneet voivat toivoa, ja lahjoittivat meille vaatteita ja ruokaa.
Pari vuorokautta odotettuamme pääsimme maltalaisessa purjeveneessä syyskuun 2 päivänä Messinaan, jossa muutaman päivän lepo virkisti meitä kaikista vaivoistamme ja rasituksistamme.
Perjantaina syyskuun 6 päivänä lähdimme ranskalaisessa postilaivassa Volturnossa matkaan, ja kolmen päivän perästä nousimme maihin Marseillessa, ajatellen ainoastaan yhtä asiaa, nimittäin tuota kirottua kompassia; tämä selittämätön seikka ei lakannut minua vaivaamasta. Syyskuun 11 päivän iltana tulimme Hampuriin.
En rupea selittämään Martan hämmästystä enkä Graübenin ihastusta.
— Nyt kun olet sankari, sanoi rakastettava morsiameni, ei sinun tarvitse enää lähteä luotani, Akseli!