Viikko kului, eikä mitään tuollaista peloittavaa vierasta ollut sillä tienoolla näkynyt. Muuten ei Godfrey enää poistunutkaan asunnolta, paitsi milloin se oli välttämätöntä. Kun lampaat, vuodet ja muu karja kävivät laitumella lähiniityllä, ei niitä päästetty näkyvistä. Useimmiten toimitti Karefinotu paimenen virkaa. Hän ei ottanut mukaansa pyssyä, sillä näytti siltä, että hän ei ollut oppinut käsittämään tuliaseiden käyttelyä; mutta toinen metsästyspuukoista riippui hänen vyöstään, ja oikeassa kädessään hänellä oli kirves.
Täten asestettuna ei tarmokas neekeri olisi epäröinyt hyökätä tiikeriä tai mitä muuta pahimmanlaatuista petoa vastaan tahansa.
Mutta kun ei karhua eikä mitään muutakaan suurta petoa ollut viime kohtauksen jälkeen näyttäytynyt, alkoi Godfrey rauhoittua. Vähitellen hän ryhtyi uudestaan tutkimuksiinsa ja metsästykseen, mutta etääntymättä niin kauaksi saaren sisäosaan. Tällöin, kun neekeri oli Godfreyn mukana, ei Willin puuhun visusti sulkeutunut Tartelett olisi uskaltautunut sieltä ulos, vaikka olisi ollut tanssitunti annettavana! Toisinaan Godfrey taas lähti yksinään, ja balettimestarilla oli silloin toveri, jonka opettamiseen hän itsepäisesti uhrautui.
Niin! Tartelett oli ensin aikonut opettaa Karefinotulle englanninkielen tavallisimmat sanat; mutta hänen täytyi siitä yrityksestä luopua, sillä niin huonosti näkyivät neekerin äänijänteet soveltuvan sen sanojen lausumiseen.
— No, — oli Tartelett tuuminut, — koska en kelpaa hänen opettajakseen, niin olen hänen oppilaansa!
Niinpä hän oli saanut päähänsä oppia Karefinotun puhumaa kieltä.
Turhaan selitti hänelle Godfrey, että siitä ei olisi heille suurta hyötyä; Tartelett ei antanut perään. Hän keksi siis keinoja tehdäkseen Karefinotulle käsitettäväksi, että tahtoi tätä omalla kielellään nimittämään ne esineet, joita hän kädellään osoitti.
Täytyy tosiaan uskoa, että oppilas Tartelettilla oli hyvää taipumusta, sillä kahden viikon päästä hän taisi viitisentoista sanaa! Hän tiesi, että Karefinotu sanoi hirsi tarkoittaessaan valkeata, aradu, kun oli kysymys taivaasta; mervira merkitsi hänen kielellään merta, dura oli puu ja niin edespäin. Tartelett oli tästä taidostaan yhtä ylpeä kuin jos olisi saanut ensimmäisen palkinnon Polynesian kielessä suurissa tutkintokilpailuissa.
Silloin hän kiitollisena tahtoi antaa tunnustuksensa opettajalleen siitä, mitä tämä oli hänen hyväkseen tehnyt, — ei enää pakottamalla häntä mongertamaan englantilaisia sanoja, vaan opettamalla hänelle eurooppalaisen tanssitaiteen sirot liikkeet ja oikeat periaatteet.
Nyt ei Godfrey voinut olla sydämestään nauramatta! Kuluihan siihen ainakin aika, ja sunnuntaisin, kun ei enää ollut mitään tehtävää, hän oli mielellään saapuvilla San Franciscon kuuluisan tanssiopettajan esityksissä.