Juuri siihen aikaan hän tätä varten saapui William W. Kolderupin taloon. Kun sitten aikaa myöten oppilaat hänet vähitellen jättivät, jäi hän ikäänkuin vaunujen viidenneksi pyöräksi tämän äveriään perheen henkilökuntaan.
Hiukan naurettavista ominaisuuksistaan huolimatta hän oli joka tapauksessa kunnon mies. Häneen kiinnyttiin. Hän rakasti Godfreytä, samoin Phinaa, ja nämäkin vuorostaan pitivät hänestä. Eikä hänellä enää ollut kuin yksi kunnianhimo maailmassa: istuttaa heidän mieleensä kaunotaiteensa kaikki hienoudet, tehdä heistä hyvään ryhtiin nähden kaksi täydellistä olentoa.
Ja nyt — kukapa sitä uskoisi? — juuri opettaja Tartelettin valitsi William W. Kolderup sisarenpoikansa toveriksi tälle suunnitellulle matkalle. Niin, hänellä oli jonkun verran aihetta luulla, että Tartelettilla ei ollut varsin vähäistä osaa Godfreyn kiihkeään matkustusintoon, jotta tämä vieraisiin maihin tutustumalla saisi sopivan viimeistelyn kasvatukselleen. William W. Kolderup päätti siis toimituttaa heidät yhdessä matkalle. Jo seuraavana päivänä, huhtikuun 16:na, hän kutsutti tanssinopettajan työhuoneeseensa.
Pohatan pyyntö oli Tartelettille käsky. Opettaja lähti huoneestansa pieni viulunsa, pochette, kainalossaan ollakseen valmiina kaikkiin tilanteihin. Hän nousi palatsin pääportaita akateemisen siroin askelin, kuten tanssinopettajalle sopii, kolkutti työhuoneen ovelle, astui sisään, ruumis puolikumarassa, kyynärpäät pyörennettyinä, hymysuin, ja odotti kolmannessa asennossa sovitettuaan jalkansa ristiin toisen toisensa edelle puolelta pituudeltaan, niin että nilkat hiukan koskettivat toisiansa ja kärjet olivat käännetyt ulospäin.
Jokainen muu kuin opettaja Tartelett olisi tällaisessa vaappuvassa tasapainossa horjahtanut kannaltaan, mutta hän osasi pysyä ehdottoman suorana ja vavahtelematta.
"Herra Tartelett", virkkoi William W. Kolderup, "olen käskenyt kutsua teidät ilmoittaakseni teille uutisen, joka luullakseni ei teitä kummastutakaan".
"Onneks' olkoon!" vastasi opettaja, vaikkei William W. Kolderup ollut laisinkaan aivastanut, kuten olisi saattanut luulla.
"Sisarenpoikani avioliitto lykätään tuonnemmaksi, vuoden tai puolentoista päähän", jatkoi eno, "ja omasta pyynnöstään lähtee Godfrey matkoille vanhan ja uuden maailman eri valtioihin".
"Hyvä herra", vastasi Tartelett, "oppilaani Godfrey tuottaa kunniaa maalle, jossa hän on syntynyt, ja…"
"Ja myöskin plastiikan opettajalle, joka on kehittänyt hänessä hyvää ryhtiä ja kaunista esiintymistapaa", virkkoi liikemies äänellä, johon sisältyvää ivallista vivahdusta Tartelett ei ollenkaan huomannut.