"Mutta kenties…" virkkoi hän, koettaen palauttaa huulilleen balettimestarin alituisen hymyn, joka oli niiltä hetkiseksi poistunut, "kenties… en ole sovelias…"
"Kyllä kelpaatte!" vastasi William W. Kolderup, niinkuin vastaa mies, jonka kanssa on turha väitellä.
Kieltäytyminen oli mahdotonta. Tartelett ei sitä edes ajatellutkaan. Mitäpä hän tässä talossa oli? Kapine, mytty, tavarakolli, jonka saattoi lähettää kaikkiin maailman ääriin! Mutta suunniteltu retki häntä sittenkin hiukan hermostutti.
"Ja milloin on lähdettävä?" kysyi hän yrittäen asettua jälleen akateemiseen asentoon.
"Kuukauden kuluessa."
"Ja mille myrskyisille merille herra Kolderup on päättänyt lähettää minut oppilaani kanssa purjehtimaan?"
"Ensiksi Isolle valtamerelle."
"Ja missä maailman kolkassa saan ensi kerran astua maihin?"
"Uuden Seelannin maaperällä", vastasi William W. Kolderup. "Olen huomannut, että uusseelantilaiset eivät pyöritä asianmukaisesti kyynärpäitänsä!… Te korjaatte heissä sen vian!"
Näin valittiin tanssinopettaja Tartelett Godfrey Morganin matkatoveriksi.