Ateriat piti nauttia yhdessä, ja niin tehtiinkin — Godfrey ja Tartelett istuivat vastapäätä toisiansa, kapteeni ja ensimmäinen perämies kumpikin omassa päässänsä kiikkupöytää. Tuo hirvittävä nimitys "kiikkupöytä" antoi jo aavistaa, että tanssinopettajan paikka jäisi liian usein tyhjäksi!
Matkalle lähdettäessä kauniilla kesäkuulla puhalsi leppoisa koillistuuli. Kapteeni Turcotte oli voinut vauhdin enentämiseksi levittää purjeet, eikä Dream, joka kellui tarpeeksi syvällä ja hyvässä tasapainossa, keinunut liiaksi puolelta toiselle. Ja kun aallot iskivät siihen takaapäin, niin ei kiikkuminen sitä ylenmäärin rasittanutkaan. Tällainen kulku ei saa matkustajia nyrpistämään nenäänsä, ei heidän silmiänsä kauhusta onttonemaan, ei otsia sinertymään lyijynvärisiksi eikä poista verta poskista. Olihan tämä siedettävää. Laskettiin suoraan lounasta kohti suopean meren tuskin väreilevällä ulapalla, jolla ei mitään vaahtoharjoja näkynyt. Pian oli Amerikan rannikko kadonnut taivaanrannan taakse.
Kahden päivän ajalla ei purjehduksessa tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Dreamin matka joutui. Retken alku oli siis suotuisa — joskin kapteeni Turcotte silloin tällöin ilmaisi levottomuutta, jota olisi turhaan yrittänyt salata. Joka päivä hän auringon kulkiessa puolipäiväpiirin yli tarkkasi huolellisesti laivan asemaa. Mutta saattoi huomata, että hän heti jälkeenpäin kutsui perämiehen hyttiinsä, ja siellä he molemmin pitivät salaista neuvottelua, ikäänkuin heillä olisi ollut jokin vakava ja uhkaava mahdollisuus pohdittavana. Tämä seikka jäi epäilemättä huomaamatta Godfreyltä, joka ei ymmärtänyt mitään purjehdusasuista, mutta muonitusmestari ja jotkut merimiehet eivät olleet sitä kummastelematta.
Sitäkin enemmän olivat nämä kunnon miehet ihmeissään, kun ensimmäisen viikon jälkeen Dreamin suunta parisen kertaa muutettiin tuntuvasti yön aikaan ja sitten palautettiin ennalleen päivän valjettua, vaikkei tuota yöllistä liikettä mikään ollut tehnyt välttämättömäksi. Tämä olisi ollut selitettävissä purjelaivalla, joka on ilmavirtojen vaihtelusta riippuvainen, mutta höyryaluksen kannalta se oli käsittämätöntä, koska se saattaa seurata suurten reittien suuntia ja laskea purjeensa alas, milloin tuuli ei enää ole sille suotuisa.
Kesäkuun 12 päivän aamupuolella sattui laivassa odottamaton tapaus.
Kapteeni Turcotte, hänen ensimmäinen perämiehensä ja Godfrey olivat asettumassa suuruspöytään, kun kannelta kuului outoa melua. Työntäen oven auki ilmestyi melkein samassa muonitusmestari ruokasalin kynnykselle.
"Kapteeni!" virkkoi hän.
"No, mitä nyt?" huudahti Turcotte vilkkaasti, kuten alati valppaalta merimieheltä saattaa odottaa.
"Täällä on… kiinalainen!" vastasi muonitusmestari.
"Kiinalainenko?"