"Jos pidätte minua urhoollisena, herra kapteini, niin antakaa minun jäädä tänne luoksenne."
"En voi mitään kieltää teiltä, miss Halliburt" — vastasi kapteini, ihmetellen tämän tytön levollisuutta ja rohkeutta.
Nämä sanat olivat tuskin sanotut, ennenkuin nähtiin valkea savu nousevan yhdysvaltalaiskorvetin partaan ulkopuolelta. Ennenkuin pamauksen ääni ennätti kuulua Delphiniin, nähtiin suippopäinen sylinderin muotoinen projektiili, joka hirvittävällä nopeudella kieppasi oman akselinsa ympäri ja kierittelihe ilman läpi, tulevan suoraan alusta kohti. Helppo oli seurata sen liikkeitä, jotka olivat verrattain hitaat, sillä heitännäiset rihlatuista kanuunoista lähtevät suusta vähemmällä nopeudella kuin muusta kanuunasta, jolla on sileä sisus.
Kahdenkymmenen sylen päässä Delphinistä pyyhkäsi projektiili, jonka rata nähtävästi aleni, vedenkalvoa, merkiten tiensä suihkivilla vesisäteillä. Sitte teki se uuden kaaren, hypähti melko korkealle, lennähti Delphinin päällitse, katkaisten etumaston oikean puolisen kääntönuoran, putosi kolmenkymmenen sylen päähän ja katosi syvyyteen.
"Saamari sitäkin! Meidän täytyy päästä pakoon!" — sanoi James
Playfair. — "Ei maar toinenkaan kuula kauan viipyne."
"Ohoh!" — sanoi Mathew — "tarvitaanhan toki vähän aikaa semmoisten tykkien uudelleen lataamiseen."
"Onpa tosiaankin hauska nähdä tuommoista" — sanoi Crockston, joka kädet ristissä katseli tätä näytelmää niinkuin asiaan aivan kuulumaton katsoja. — "Ja kun ajattelen, että ystävämme lähettävät meille tämmöisiä kuulia!…"
"Vai niin, sinäkö se olet" — huudahti James Playfair ja mittaili silmillään amerikalaista kiireestä kantapäähän.
"Kyllä, minä se olen herra kapteini" — vastasi tuo järkähtämätön amerikalainen tyynenä. — "Katselen tässä, miten urhoolliset yhdysvaltalaiset ampuvat. Eivätpä tee sitä huonosti, eipä tosiaankaan huonosti."
Kapteini yritti juuri sanomaan Crockstonille suoraan mitä ajatteli, mutta samassa silmänräpäyksessä putosi projektiili numero kaksi mereen juuri oikean puolisen looringin viereen.