"Voitte, herra kapteini!"
"Niin, kuulkaapas! Kenraali on sanonut minulle, että herranne tulee ammuttavaksi kahdeksan päivän kuluessa."
Tämän kuultua olisi joku muu kuin Crockston raivosta hypähtänyt tahi päästänyt hillitsemättömän tuskan tunteen valtoihinsa; mutta amerikalainen, joka ei hätäillyt ja näki kaikki parhaimmassa valossa, ikäänkuin myhäili ja sanoi vain:
"No, mitä se tekee?"
"Mitäkö tekee?" — huudahti James Playfair. — "Minä sanon teille, että mr Halliburt ammutaan kahdeksan päivän kuluessa, ja te vastaatte: mitä se tekee!"
"Niin, mitäpä se tekee, jos hän kuuden päivän kuluessa on Delphinissä ja me seitsemän päivän kuluttua aavalla valtamerellä."
"Minä ymmärrän sinut kunnon ystävä", vastasi kapteini ja puristi Crockstonin kättä. "Sinä olet rohkea mies, ja minä olen, huolimatta setä Vincentistä ja Delphinin lastista, antava vaikka räjähyttää itseni ilmaan miss Jennyn tähden."
"Ei sentään kenenkään tarvitse ilmaan lentää" — vastasi amerikalainen.
— "Siitä olisi vaan kaloille hyötyä, mutta tärkein asia on saada mr
Halliburt vapautetuksi."
"Mutta tiedättekö se asia on vaikeata."
"Eipä niinkään!" — vastasi Crockston.