"Liika myöhään, naudat!" — huudahti kapteini oikein ärjäisten.
Crockston, joka silloin juuri tuli perän puolelta, arveli:
"Se oli numero yksi! — Muutamia minuuttia vielä niin olemme kuitit liittoutuneista."
"Ettekö siis luulekaan meillä olevan enää mitään peljättävänä
Sumter-linnasta?" — kysyi James Playfair.
"En, ei vähintäkään sieltä, mutta kyllä sitä vastoin Moultrie-linnasta Sullivan saaren viimeisessä niemennenässä. Mutta siellä taas niillä vain on puolen minutin aika siepataksensa meidät, ja silloin täytyy heidän pitää varansa oikealla silmänräpäyksellä ja tähdätä oikein, muuten eivät osaa meihin. Me lähenemme linnaa yhä."
"Sumter-linnan asema sallii meidän laskea suoraan pääväylälle.
Paahtakaa päälle enemmän tulta."
Näyttipä melkein siltä kuin James Playfair itse olisi komentanut tulta, sillä juuri samassa silmänräpäyksessä valaisi linnaa kolmenkertainen viiru tulenleimauksia. Hirmuinen pamaus kuului, jota seurasi kauhea ratina laivalla.
"Tällä kertaa osasivat" — sanoi Crockston.
"Mathew" — huusi kapteini ensimäiselle perämiehelle, joka seisoi keulan puolessa — "kuinka kävi?"
"Klyyväri-puomi meni mereen."