— Sepä näppärä vekotin! huudahti Pencroff.
— Joka pannaan käytäntöön, kunhan talvi tulee.
Aluksen rakennus edistyi suurin askelin, niin että se kuun lopulla oli jo puoliksi laudoitettu. Kuukauden viimeiseksi päiväksi ystävät olivat valmistaneet Pencroffille mieluisan yllätyksen.
Päivällisen jälkeen Pencroff oli juuri lähtemäisillään työhönsä, kun Gideon Spilett pyysi häntä jäämään jälkiruoalle.
— Tattis vaan! merimies sanoi, — minulla on kiire työhön.
— Mutta kupillisen kahvia kai sentään ehditte...
— Ei ole aikaa.
— Entä piipullisen tupakkaa?
Pencroff nousi ja kalpeni nähdessään reportterin tarjoavan hänelle valmiiksi täytetyn piipun ja Harbertin tuovan hehkuvaa hiiltä. Merimies yritti sanoa jotain, mutta ei kyennyt. Hän sieppasi piipun, pisti sen suuhunsa ja veti viisi, kuusi savua yhteen menoon.
— Tupakkaa! Oikeata tupakkaa! hän änkytti.