— Mahdotonta vielä sanoa: ei näy vasta kuin yläosat purjeista.
Omituinen liikutus valtasi siirtolaiset. Olihan heidän täällä verrattain hyvä olla. Puutetta he eivät kärsineet minkäänlaista. Saareensa he olivat jo ennättäneet tottua, jopa kotiutua. Mutta sittenkin ... tuolla, jonkin matkan päässä, oli laiva ... siinä ehkä kappale heidän omaa isänmaatansa...
— Mitähän jos se olisikin Duncan? lausui Harbert äkkiä.
Duncan — sehän oli, kuten muistamme, lordi Glenarvanin laiva, joka oli jättänyt Ayrtonin Taboriin. Mahdotonta ei ollut, että se oli lähtenyt hakemaan häntä takaisin ja matkallaan saanut näkyviinsä Lincolnin saarenkin.
Päätettiin viipymättä antaa asiasta tieto Ayrtonille. Reportteri sähkötti hänelle:
— Tulkaa heti!
Hetken kuluttua soi kello uudestaan, ja reportteri vastaanotti sanoman:
— Tulen.
— Jos se on Duncan, niin Ayrton tuntee sen heti.
Tunnin kuluttua Ayrton saapui.